Necessarie Observations

Haluat opettaa kitarasäestyksen alkeita, mutta on Herran vuosi 1596 ja sointutaulukoiden tai yleensäkin modernin teorian keksimiseen on vielä satoja vuosia. Mitä siis voit tehdä? No tietysti keksit avuksi oman metodin, esimerkiksi sointukellon tai kvarttiympyrän. Seuraavassa käyn lävitse erään espanjalaisen renessanssiajan muusikon tätä varsin nerokasta tapaa käsittää sointujen muodostamista kitaralla, aikana ennen modernia teoriaa tai Hal Leonardin Kitarakoulujen helppolukuisia sointutaulukoita. Kuitenkin ennen varsinaista tekstiä muutamia rajauksia on vedettävä: seuraavassa esittämäni ajatukset ovat yhdestä teoksesta eivätkä sinänsä kuvaa 1500-luvun soitonopetusta tyhjentävästi. Lisäksi on huomioitava se, että modernin musiikinteorian asettaminen menneisyyden säveltäjien ajatteluun on anakronismia pahimmillaan. Jos jokin näyttää omasta mielestämme selkeältä kolmisoinnulta tai tietyltä sointuprogressiolta, se ei kuitenkaan tarkoita, että 1500-luvun säveltäjä olisi käsitteelli...

Perussävelen päällä yhtä aikaa soivat kvintti ja oktaavi. Ei pelkästään jokaisen tiukkaan denimiin pukeutuvan otsatukkaisen thrash-rokkarin unelmasointu vaan myös laajemminkin konsonanssin ja dissonanssin erotteluun vahvasti perustuvan länsimaisen taidemusiikin ydintä. Hyvältähän tuollainen sointu länsimaiseen korvaan kuulostaa, erityisesti vielä hieman liian pitkäksi viritetyn kitarahihnan, leveän haara-asennon ja korkeaoktaavisen "Yeah!"-huudon kera. Jokaisen aloittelevan rokkistaran ensimmäinen ja melkein jokaiselle lopulta myös se rakkain sointu. Korvaa miellyttävä todellakin! Mutta miksi ja miten? Miksi juuri tämä eikä esimerkiksi vaikkapa vino pino suuria sekunteja tai vaikkapa jotain mikrointervalleja? Pohdin tässä kirjoituksessa kitaristin kokemuksien näkökulmasta sitä, mikä kuulostaa ja miksi kuulostaa hyvältä. Teemana on soinnullisuus , ei suinkaan soinnillisuus, josta pedaalien, vahvistimien ja muiden efektien nimeen vannovat elektroniset kitaristit ovatkin jo esi...