Necessarie Observations

Haluat opettaa kitarasäestyksen alkeita, mutta on Herran vuosi 1596 ja sointutaulukoiden tai yleensäkin modernin teorian keksimiseen on vielä satoja vuosia. Mitä siis voit tehdä? No tietysti keksit avuksi oman metodin, esimerkiksi sointukellon tai kvarttiympyrän. Seuraavassa käyn lävitse erään espanjalaisen renessanssiajan muusikon tätä varsin nerokasta tapaa käsittää sointujen muodostamista kitaralla, aikana ennen modernia teoriaa tai Hal Leonardin Kitarakoulujen helppolukuisia sointutaulukoita. Kuitenkin ennen varsinaista tekstiä muutamia rajauksia on vedettävä: seuraavassa esittämäni ajatukset ovat yhdestä teoksesta eivätkä sinänsä kuvaa 1500-luvun soitonopetusta tyhjentävästi. Lisäksi on huomioitava se, että modernin musiikinteorian asettaminen menneisyyden säveltäjien ajatteluun on anakronismia pahimmillaan. Jos jokin näyttää omasta mielestämme selkeältä kolmisoinnulta tai tietyltä sointuprogressiolta, se ei kuitenkaan tarkoita, että 1500-luvun säveltäjä olisi käsitteelli...

Rakkaus on iänikuinen teema, varmastikin jopa ihmislajia vanhempi. Aiheena valtavan suuri ja moniulotteinen. Tematiikka sinänsä onkin hyvin laaja ja maailmaasyleilevä, eikä asiaa välttämättä lainkaan tarkenna se, että esimerkiksi suomen kielessä rakkaus-termi ei itsessään erota agape-tyyppistä rakkautta eros-tyyppisestä. Termillä voidaankin viitata monenlaisiin tuntemuksiin. Omassa työssäni musiikin ja musiikinhistorian parissa olen törmännyt asiaan soittoniekkojen monenmoisten edesottamusten ja niistä kirjoitettujen kertomusten kautta. Ns. rock'n'roll-elämäntyyliin liittyvät tarinat ovat varmasti tuttuja monille. Tähän diskurssiin liittyvät kiinteästi enemmän tai vähemmän liioitellut kertomukset vastakkaisen sukupuolen liehakoinnista. Kitaristin siinä-ja-siinä bändissä kerrotaan kellistäneen niin-ja-niin monta naista. Tai laulajan. Tai entäpä se-ja-se basisti, jonka rakkaustoimista ei julkea tarkemmin edes mainita? Kunnon rockmusiikki kuuleman mukaan herättääkin kuul...

Sanotaan, että kun tietää säännöt voi niitä rikkoa. Erityisesti tämä pätee musiikin esittämiseen. Vanhan luuttu- ja kitaramusiikin kohdalla ongelma kuitenkin on siinä, että emme aina tiedä näitä sääntöjä. Pieni ihminen ei voi teknisesti hallita kaikkia mahdollisia menneen ajan tekniikoita, keskiajan ristiretkeläisten linnunsulkaplektrasoitosta myöhäisbarokin moniääniseen näppäilymusiikkiin. Viritykset ovat erilaisia, nuotitukset vaihtelevat selkeän konstailemattomista italialaisesta ja ranskalaisesta tabulatuurista vaikeatulkintaiseen saksalaiseen. Varhaiset luuttu- ja kitaratabulatuurit ovat merkinnöiltään kovin vaihtelevia käytännössä ihan kaikesta lähtien. Monissa kappaleissa ei improvisaatiomerkintöjä ole ollenkaan, toisten tulkitsemiseen tarvitaan aputaulukkoa. Ajan saksan, englannin, espanjan ja ranskan sujuvasta lukutaidostakaan ei ole haittaa. Myös latinan ja antiikin tradition perusteet on hyvä tuntea. Moderneista vanhan musiikin kitarasovituksista koru- tai muut im...