Necessarie Observations

Mitä voit tehdä kun haluat harjoitella luutunsoiton tekniikkaa, mutta on Herran vuosi 1676 ja metronomin keksimiseen on vielä reilut 136 vuotta? Voit esimerkiksi kiinnittää katosta roikkuvaan lankaan erilaisia painoja ja hyödyntää siten syntynyttä heiluria aikamittojen laskemiseen. Monenmoisia katosta riippua metronomeja ovat rakennelleet varmasti monet muusikot kautta aikain. Itse Galileo Galileinkin (1564–1642) kerrottiin viritelleen moisia ajatuksia, mm. katosta roikkuvan kynttelikön heilunnasta. Tuskinpa hän ainoa oli, kuten Macen esimerkki alla osoittaa. Ja jos ei riipusta tai kattoa löydy, löytyy vähintään soittajan sydämen syke, josta myös metronomin tapaista hyötyä saa varmasti irti, kuten asiaa arabialaisten luutistien kerrotaan soveltaneen. Luutisti Thomas Macen (1612/13–1706) ( Musick's Monument , Lontoo 1676) ehdotus on nerokas, ja se kuvaa varmasti juurikin näitä keinoja, joiden avuilla muusikot harjoittelivat ennen modernia aikaa: Ota hauli, kuula tai mikä tahansa pyö...

Haluat opettaa kitarasäestyksen alkeita, mutta on Herran vuosi 1596 ja sointutaulukoiden tai yleensäkin modernin teorian keksimiseen on vielä satoja vuosia. Mitä siis voit tehdä? No tietysti keksit avuksi oman metodin, esimerkiksi sointukellon tai kvarttiympyrän. Seuraavassa käyn lävitse erään espanjalaisen renessanssiajan muusikon tätä varsin nerokasta tapaa käsittää sointujen muodostamista kitaralla, aikana ennen modernia teoriaa tai Hal Leonardin Kitarakoulujen helppolukuisia sointutaulukoita. Kuitenkin ennen varsinaista tekstiä muutamia rajauksia on vedettävä: seuraavassa esittämäni ajatukset ovat yhdestä teoksesta eivätkä sinänsä kuvaa 1500-luvun soitonopetusta tyhjentävästi. Lisäksi on huomioitava se, että modernin musiikinteorian asettaminen menneisyyden säveltäjien ajatteluun on anakronismia pahimmillaan. Jos jokin näyttää omasta mielestämme selkeältä kolmisoinnulta tai tietyltä sointuprogressiolta, se ei kuitenkaan tarkoita, että 1500-luvun säveltäjä olisi käsitteelli...

Kirjoitukseni ensimmäisessä osassa pohdiskelin musiikki-instrumentin harjoittelun filosofisista taustoista sekä periaatteista. Vastasin myös kysymyksiin rajauksista ja omien näkemysteni käyttökelpoisuudesta kitaransoiton ulkopuolella. Väitän, että musiikin aktiivinen opiskelu opettaa oppimaan myös laajemminkin. Ylipäätään musiikin ahkera harrastaminen – olkoonkin se kuuntelua, soittamista, laulamista tai tanssimista – tehostaa syvällisesti ja monipuolisesti aivotoimintaa. Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan suoraan aivoista mitattavissa tai esimerkiksi aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa tai muistisairaiden vanhusten kanssa työskentelyssä huomattavissa. Tästä olenkin lyhyesti kirjoittanut aiemmin . Umpia ja lampia, kuten ensimmäisen osan yhteydessä mainitsin, en kirjoita tässäkään. Sen sijaan tarjoan muutamia hyväksi kokemiani konkreettisia esimerkkejä harjoittelusta ja esitän toimivia metodeja ongelmakohtien ratkaisemiseen. Sen enempää jauhamatta mennään asiaan. Esittämäni nuottie...