Necessarie Observations

Mitä voit tehdä kun haluat harjoitella luutunsoiton tekniikkaa, mutta on Herran vuosi 1676 ja metronomin keksimiseen on vielä reilut 136 vuotta? Voit esimerkiksi kiinnittää katosta roikkuvaan lankaan erilaisia painoja ja hyödyntää siten syntynyttä heiluria aikamittojen laskemiseen. Monenmoisia katosta riippua metronomeja ovat rakennelleet varmasti monet muusikot kautta aikain. Itse Galileo Galileinkin (1564–1642) kerrottiin viritelleen moisia ajatuksia, mm. katosta roikkuvan kynttelikön heilunnasta. Tuskinpa hän ainoa oli, kuten Macen esimerkki alla osoittaa. Ja jos ei riipusta tai kattoa löydy, löytyy vähintään soittajan sydämen syke, josta myös metronomin tapaista hyötyä saa varmasti irti, kuten asiaa arabialaisten luutistien kerrotaan soveltaneen. Luutisti Thomas Macen (1612/13–1706) ( Musick's Monument , Lontoo 1676) ehdotus on nerokas, ja se kuvaa varmasti juurikin näitä keinoja, joiden avuilla muusikot harjoittelivat ennen modernia aikaa: Ota hauli, kuula tai mikä tahansa pyö...

Viime aikoina on kovasti pohdituttanut Pipsa Possu -televisiosarjan tunnussävelmän teeman lopun ja Samsungin puhelimien merkkiäänen (vanhemmissa luureissa Skyline tai uudemmissa Spaceline ) samankaltaisuus. Sävelmät ovat erilaisia, mutta jokin samanhenkisyys niissä vaivaa. Ja vaikkei niitä toistensa kopioiksi kuitenkaan voi sanoa, on jokin yhteys jäänyt mietityttämään. Pakkohan nämä on analysoida. On siis lempeän sointuanalyysin aika. Pipsan alkuperäisen tunnarin löydät kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä . Skyline/Spacelineä voit kuunnella esimerkiksi täältä . Molemmat ovat duurisävellyksiä. Pipsa Possun tunnarista on helppo sanoa sen olevan tasajakoinen, mutta Samsungin sävellys, lyhyt kun on, ei periaatteessa noudata mitään jakoa. Se itsessään kun ei sinänsä ole osana mitään suurempaa kontekstia. Itse kuitenkin tulkitsin, että rytmitys on helposti ymmärrettävissä esim. 4/4-jaon kautta. Pipsassa tunnarin lopun melodian rytmitys kulkee neljällä kahdeksasosanuotilla ja kahdella neljä...

Miten rakennetaan parhaat luutut? Millainen soitin kannattaa ostaa? Entä miten luuttua säilytetään? Alla englantilaisen Thomas Macen (1612/13–1706) näkemyksiä ( Musick's Monument , Lontoo 1676): Kansi on tehtävä Kölnin seudun metsien kuusesta, ja nimenomaan pituussuuntaan halkaistuista rungoista ("Cullin-cliff" [nykyenglanniksi jokseenkin muodossa "Cologne cleft"]), ei miten vain sahatuista. Kannen roseten (eli se kohta, jossa moderneissa kitaroissa on ääniaukko) tulee olla pieni ja tasaisesti leikattu. Mace, Musick's Monument , s. 49. Soittimen kaarevan pohjan puulistat, "ribsit", tulee tehdä vaahterasta. "Air-wood" viittaa saksalaiseen tai muuhun keskisen Euroopan alueen vaahteraan, joita ajan soitinrakentajat käyttivät soittimissaan [eräs aikalaiskirjoittaja viittaa "Aier"-termillä saksalaiseen loimuvaahteraan; vrt. "der Ahorn"]. Tarpeen tullen englantilainenkin vaahtera käy. Värin tulee olla tummaa, jopa punertavan...

Haluat opettaa kitarasäestyksen alkeita, mutta on Herran vuosi 1596 ja sointutaulukoiden tai yleensäkin modernin teorian keksimiseen on vielä satoja vuosia. Mitä siis voit tehdä? No tietysti keksit avuksi oman metodin, esimerkiksi sointukellon tai kvarttiympyrän. Seuraavassa käyn lävitse erään espanjalaisen renessanssiajan muusikon tätä varsin nerokasta tapaa käsittää sointujen muodostamista kitaralla, aikana ennen modernia teoriaa tai Hal Leonardin Kitarakoulujen helppolukuisia sointutaulukoita. Kuitenkin ennen varsinaista tekstiä muutamia rajauksia on vedettävä: seuraavassa esittämäni ajatukset ovat yhdestä teoksesta eivätkä sinänsä kuvaa 1500-luvun soitonopetusta tyhjentävästi. Lisäksi on huomioitava se, että modernin musiikinteorian asettaminen menneisyyden säveltäjien ajatteluun on anakronismia pahimmillaan. Jos jokin näyttää omasta mielestämme selkeältä kolmisoinnulta tai tietyltä sointuprogressiolta, se ei kuitenkaan tarkoita, että 1500-luvun säveltäjä olisi käsitteelli...

Rakkaus on iänikuinen teema, varmastikin jopa ihmislajia vanhempi. Aiheena valtavan suuri ja moniulotteinen. Tematiikka sinänsä onkin hyvin laaja ja maailmaasyleilevä, eikä asiaa välttämättä lainkaan tarkenna se, että esimerkiksi suomen kielessä rakkaus-termi ei itsessään erota agape-tyyppistä rakkautta eros-tyyppisestä. Termillä voidaankin viitata monenlaisiin tuntemuksiin. Omassa työssäni musiikin ja musiikinhistorian parissa olen törmännyt asiaan soittoniekkojen monenmoisten edesottamusten ja niistä kirjoitettujen kertomusten kautta. Ns. rock'n'roll-elämäntyyliin liittyvät tarinat ovat varmasti tuttuja monille. Tähän diskurssiin liittyvät kiinteästi enemmän tai vähemmän liioitellut kertomukset vastakkaisen sukupuolen liehakoinnista. Kitaristin siinä-ja-siinä bändissä kerrotaan kellistäneen niin-ja-niin monta naista. Tai laulajan. Tai entäpä se-ja-se basisti, jonka rakkaustoimista ei julkea tarkemmin edes mainita? Kunnon rockmusiikki kuuleman mukaan herättääkin kuul...